torstai 11. tammikuuta 2018

Y o u're a man with a bloody knife like everyone else out there, so stop putting on airs


Olen huomannut yhä useammin haaveilevani uudesta kodista. Isommasta, jossa olisi ikkunoita joka suuntaan. Rakastan nykyistäni ja viihdyn tässä paremmin kuin olisin koskaan edes osannut kuvitella. Mulla on täydellinen iso ikkuna ja ihanan mökkimäinen keittiö. Enkä mä rehellisesti yksin asuessani tarvitsisikaan yhtään isompaa, mutta kun..

..olen hamstraaja. Tällä hetkellä mun sielu ja pää ja koko ruumis huutaa uusia huonekaluja. Näiden vanhojen lisäksi. En todellakaan aio ikinä luopua yhdestäkään jo omistamastani. Pahaa tekee jo sekin että mulla on kaksi ihanaa sohvapöytää, joista toisen jouduin sysäämään varastoon turvaan odottelemaan jotakin parempaa hetkeä (sitä esim. kun mulla on kaksi olohuonetta tai takkahuone tai ikioma kirjasto jossain kartanossa keskellä skotlannin nummia. Tai ihan vaan rakkaan kotimaani syrjäisellä metsän laidalla).

Nyt mulla on erittäin paha pakkomielle vitriinikaappiin korkeilla jaloilla. Joltain kauan sitten menneeltä vuosikymmeneltä. Jos sellainen löytyy joskus, niin lupaan, että ainakin noista jesarilla kasatuista kirjahyllyistä voin luopua. Ne ei ole mitään spesiaalia kuitenkaan. Paitsi kirjojen ja muun tarpeellisen kannalta (kuten vaikka öljylampun..).

Vannoin kuitenkin joskus, että tästä muutan vasta sitten kun tila käy vähiin ja lapset siintävät vain pienen tulevaisuuden päässä. Siinä pysyn, ja itkien tulen joskus tämän luovuttamaan jollekkin toiselle.

Rakas koti.

tiistai 9. tammikuuta 2018

You have made my visit truly memorable. I shall never forget you



Nyt kun katson ulos ja näen auringon, valitsen silti harmauden kyllästytettynä puhtaan valkoisella lumella. Mä en tarvitse talveeni valoa taivaalla, tarvitsen sitä maassa. Ihanaa lunta kinoksittain, joka valaisee äärimmilleen mustat yötkin. En sano muuta kuin että fuck you helsinki.

Tosin kaikki säätilan muutokset tänne pääkaupunkiseudulle ovat enemmän kuin tervetulleita. Jopa kuivat kadut ja aurinko. Pysähdyn harvoin paikoilleni astuessani ulos, mutta silloin kun pysähdyn, ilmasto on muuttunut ikuisesta marraskuusta johonkin aivan muuhun. En valehtele kun sanon, että kiroan tämän kaupungin n. 29 kertaa kuukaudessa (jokaisena vuodenaikana) ihan vaan pelkän ikuisen jäätävän tuulen takia.

Loppuisikohan se valittaminen jos muuttaisi muualle? Mielellään kauas merestä.