perjantai 20. lokakuuta 2017

HUMANS ARE LIKE GLASS. WE BREAK AND DON'T GET FIXED


Otan taas suunnaksi lentokentän. Se (tai ne) tuntuu nykyään jo niin tutulta, että tunne on kuin kotiin palatessa. Ehkä olen kotona kun olen lähdössä jonnekkin. Ehkä vanhempani nimenomaan kasvattivat tyttärestään matkustajan.

Olinhan jo 2-vuotiaana lappu kaulassa bussissa kohti mummolaa.
Tottunut jo ihan pienestä lähtemään yksin. Ja ennen kaikkea nauttimaan siitä.

Nähdään Lontoo!

keskiviikko 18. lokakuuta 2017

maanantai 16. lokakuuta 2017

it's a boy


Viikko alkaa taas hyvinkin harmaissa tunnelmissa. Onneksi perjantaina pääsen taas (istumaan rakastamiini busseihin) kävelemään läpi aina niin kotoisan tuntuisia katuja.